Swing Low, Sweet Chariot

Swing low, sweet chariot, Comin’ for to carry me home!

Tämän Wallace Willisin säveltämän upean spirituaalin tahdissa polkaistiin käyntiin tiistain Vedä Henkeä -ilta. Upea-ääninen Eliza Forsberg johdatti kuulijat heti alkutahdeista lähtien kauas Yhdysvaltain sydänmaille, jossa afrikkalaista alkuperää olevat orjat ja sorretut ihmiset löysivät lohtua omista lauluistaan. Eikä näiden laulujen voima ole loppunut vieläkään. Hienosti ne soivat vielä täällä Pohjanmaan lakeuksillakin. Monilahjakas Jonne Mäkipelto oli vaihteeksi koskettimien takana ja yksinkertainen säestyksen ja laulun kombinaatio oli tällä kertaa todellinen täysosuma.

Illan puheosuudessa Rami Lehtola etsi yhtymäkohtia Raamatun Joosefin ja nykyihmisen elämän haasteiden välillä. Joosefin elämä tuntui olevan yhtä hyvien ja huonojen uutisten vuoristorataa. Jokaista hyvää vaihetta seurasi taas huono vaihe. Kaiken keskellä on helppoa alkaa ihmettelemään Jumalan roolia elämässämme.

“Minä en tiedä vastausta kaikkiin niihin kysymyksiin, joita elämä tarjoaa, mutta on olemassa yksi lohdullinen tieto: On olemassa Jumala… ja se et ole sinä!”

Lehtola kuvasi myös, kuinka me usein suhtaudumme Jumalaan, kuin johonkin kosmiseen kolikkoautomaattiin. “Me luemme Raamattua, rukoilemme ja käymme seurakunnassa. Tällä kaikella me luulemme ansainneemme taivaallista valuuttaa, jonka me sitten pudotamme ‘Jumala’ -merkkiseen kolikkoautomaattiin ja odotamme saavamme jonkin sopivan vastauksen. Kun me jaksamme rukoilla hetken, lukea Raamattua tai käydä vaikkapa VH-illassa kolme viikkoa peräjälkeen, niin me koemme olevamme uskon sankareita, joille pitäisi omistaa oma luku Raamatusta.”

“Kaikkien elämän sivuteiden ja varasuunnitelmienkin keskellä lopulliseksi kysymykseksi jää se, että perustuuko uskomme Jumalan tekoihin vai hänen peroonaansa. Olemmeko kiinni hänen aktiviteeteissään vai identiteetissään?”, Lehtola viimeisteli.

Illan päätteeksi katsottiin vielä porukalla kuvaesitys VH-seurakunnan tämänastisista vaiheista ja nautitiin kunnon iltakahvit. Kuvaesitys poiki sen verran palautetta, että kaksi komeaa poikaa ihmetteli, miksi heistä ei ollut enempää kuvia esityksessä. Niinpä Clubilla järjestettiin vielä pikainen kuvaussessio, että poikien komeus saatiin talteen. Kuvat ovat liitteenä tässä jutussa. Kiitollisin mielin sai tästäkin illasta kotiin lähteä.

Illan puhe kuunneltavissa klikkaamalla alla olevaa mp3 -kuvaketta.