Mä en ainakaan pyydä anteeksi!

Yksi ihmisen elämän hankalimmista asioita lienee anteeksi pyytäminen. Anteeksianto vielä jotenkin menee, sillä sehän merkitsee, että me olemme itse olleet uhreja ja kärsineet vääryyttä. Anteeksipyyntö puolestaan tarkoittaa, että me olemme loukanneet jotakuta toista ja olemme uhrin asemesta syyllisiä.

Vedä Henkeä -ilta 16.8. käsitteli juuri tätä aiheista vaikeinta, kuinka pyytää anteeksi silloin, kun on itse todella töpännyt. “Mitä tulee anteeksipyyntöön, niin silla kauniilla aikomuksella on yksi vahva vihollinen ja yksi vahva ystävä.”, kuvaili Rami Lehtola. “Anteeksipyynnön vahvin vihollinen on ylpeys. Anteeksipyynnön vahvin ystävä on nöyryys. Kumpaa sinä pyydät apuun?”

“Anteeksipyyntö on meille kaikille kiusallista. Olisi hienoa, jos me pyytäisimme anteeksi ja henkilö, jolta pyydämme anteeksi purskahtaisi itkuun ja kapsahtaisi kaulaamme ja kaikki olisi hyvin. Elämässä kaikki ei kuitenkaan mene aina niinkuin me haluamme. Voi olla että henkilö, jolta pyydät anteeksi, jatkaa syyttämistäsi. Nöyryys auttaa sinua kuuntelemaan koko vuodatuksen ja etsimään sovintoa.”

Ajankohtaisen ja puhuttelevan aiheen lisäksi ilta tarjosi jälleen laadukasta musiikkia. Jonne Mäkipelto huolehti tahdista cajonillaan ja Eliza Forsberg sekä Mika vuorottelivat laulumikrofonin takana. Herkät ja kauniit laulut sopivat hyvin astetta herkempään tunnelmaan. Sovintoa on hyvä etsiä.