Kuinka tuhoat elämäsi ja muuta leirijuttua

Vuoden 2011 Vedä Henkeä -leiri pidettiin tuttuun tapaan Svedjan leirikeskuksessa Pörkenäsissä. Nelisenkymmentä leiriläistä kokoontui rentoutumaan ja oppimaan lisää Jumalasta. Opetuksesta vastasi lahtelainen pastori ja myyntipäällikkö Teemu Kunto.

Leiri alkoi perjantai-iltana majoittumisella ja iltapalalla. Sää oli täydellinen: aurinkoista ja 28 astetta lämmintä. Meri houkutteli lapsia ja muitakin virkistymishaluisia uimaan. Ensimmäisenä leiri-iltana päästiin juhlatunnelmiin, kun eräs VH-aktiivi kastettiin. Yleisö pääsi seuraamaan tapahtumaa kahlaamalla mereen.

Viisi tapaa tuhota elämäsi

Lauantaina vuorossa oli hyvää ruokaa – sekä maallista että hengellistä. Teemu Kunto opetti, kuinka tuhota elämänsä. Otsikkona oli viisi tapaa tuhota avioliittosi ja viisi tapaa tulla riippuvaiseksi.

– Moni ajattelee, ettei pieni flirtti työkaverin kanssa mitään haittaa. Tuhma vitsi vastakkaiselle sukupuolelle on jo askel kohti aviorikosta. Ei kukaan suunnittelee etukäteen pettävänsä puolisoaan, vaan kyse on pienistä askelista, joita ottamalla sitä kohti edetään, Kunto opetti.

Omaa rikkinäisyyttä lääkitään usein riippuvuuksilla. Kyseessä voi olla alkoholi, tupakka, ylensyönti, himoshoppailu tai porno. Välttämättä riippuvuudet eivät ole näinkään näkyviä, vaan joku voi olla kiinni toisten ihailussa.

– Entäpä uskovien hyväksytty riippuvuus, kofeiini? Kunto näpäytti.

Ammattimaista musisointia

Illalla leiriläiset saivat nauttia ensiluokkaisesta musiikista. Uusista ja vanhoista muusikoista koottu bändi innosti yleisöä Jumalan ylistämiseen. Laulussa kuultiin Sara ja Eliza Forsbergia, kitarassa Kalle Mäkipeltoa, bassossa Teemu Kuntoa, rummuissa Jonne Mäkipeltoa ja koskettimissa Mika Tervaskangasta. U2:n I still haven’t found what I’m looking for säväytti tuoreudellaan ja sanomallaan. Myös perinteisempää ylistysmusiikkia kuultiin – tosin ei-perinteisellä tyylillä. Sara Forsberg pääsi kokeilemaan ammattimaiseksi kehittynyttä ääntään ja tulos oli loistava.

Sunnuntaina kuultiin vielä Teemun opetusta siitä, kuinka olla tyytymätön Jumalaan. Sarkasmi puri taas ja yleisö joutui sydämessään toteamaan, että kiittämättömyys asuu oman puseron alla. Leirillä, kuten kaikissa VH-seurakunnan ehtoollistilaisuuksissa, kaikki Jeesukseen uskovat saivat osallistua ehtoolliseen. Ehtoollishetkestä muodostui koskettava ja Hengen pyhittämä, Kristusta korottava tilaisuus. Johannes Ahlvikin herkkä musisointi mursi sydämiä.

Vedä Henkeä -seurakunta tahtoo tehdä kaiken hyvin tai vieläkin paremmin. Seurakuntaleiri oli taas osoitus itsensä ylittämisestä. Opetus oli selkeää, ruoka loistavaa ja riittävää, musiikki ammattimaista ja henki kuin suuressa perheessä. Lapset huomioitiin järjestämällä heille aktiviteetteja tilaisuuksien ajaksi ja jopa loppusiivous suoritettiin intensiteetillä. Kaikkein tärkeintä, Jumalan läsnäoloa, koettiin koko leirin ajan.

Lisää kuvia täällä