Näköaloja vihreistä puutarhoista

Tytti ja Rami Lehtola vierailivat kesäkuussa Isossa-Britanniassa Borough Greenin ystävyysseurakunnasa Kentissä. Tämä viehättävä kylä sijaitsee 45 minuutin junamatkan päässä Lontoosta, ja siellä sijaitsee Vedä Henkeä -seurakunnan lähin ystävyysseurakunta, Liberty Church Kent. Lehtolan pariskunta koki matkallaan väyliä avaavia keskusteluita, Hengen inspiroimia rukoushetkiä ja upeaa yhteenkuuluvuutta kansainvälisessä ryhmässä. Lue Tytin ja Ramin kirjoittama matkakertomus!

Sateinen sunnuntai 12.6.2011

Saavuimme Lontooseen Suomen suvesta (auringosta ja 28 asteen helteestä) illalla sateeseen ja kylmyyteen (12°C). Meidät poimi Gatwickin lentokentältä pastori Dennis Graham Parker, alle nelikymppinen ex-huligaani Etelä-Afrikasta. Vasemmanpuoleinen liikenne sai sydämen kurkkuun joka mutkassa, mutta luottamus Dennisiin kasvoi hetki hetkeltä. Saavuimme Borough Greeniin Hadlow Manor -hotelliin illallisaikaan. Kansainvälinen porukka odotteli meitä hotellin ravintolassa.

Päivän persoonana esittelemme Dennisin. Hän on 37-vuotias pastori, Wendyn aviomies ja kahden tyttären isä. Kolme vuotta sitten hän jätti kotimaansa Etelä-Afrikan istuttaakseen uuden seurakunnan Lontoon lähistölle. Tilastojen avulla kohteeksi löytyi Kent, jossa on vähiten uudestisyntyneitä kristittyjä asukaslukuun nähden. Dennis tuli uskoon kihlausaikanaan, sillä Dennisin ja Wendyn pastori DJ edellytti nuoren parin osallistumista neljään sunnuntain jumalanpalvelukseen ennen kuin suostuisi vihkimään heidät. Näissä pakollisissa kokouksissa Jumala löysi Dennisin, ja tästä nyrkkeihinsä luottaneesta nuoresta huligaanista tuli Jeesuksen seuraaja.

Mielenkiintoinen maanantai 13.6.2011

Rakastamme historiaa, mikäli nyt suomalainen voi tunteitaan noinkin avoimesti julistaa. Päivä oli siis meille täydellinen, sillä ajoimme Global Familyn (maailmanlaajuisen perheen) kanssa bussilla Doverin satamakaupunkiin, jossa sijaitsee keskiaikainen linna. Sen alle on kaivettu pari-kolme sataa vuotta sitten salaiset tunnelit, joissa toisen maailmansodan aikana sijaitsi armeijan salainen päämaja. Tästä päämajasta käsin muun muassa Winston Churchill johti sotatoimia toisen maailmansodan aikana.

Tutustuimme päivän aikana upeisiin persooniin. Päivän persoonana esittelemme Boyanan. Hän on 22-vuotias bulgarialainen muusikko, pääaineenaan viulu. Hän järjesti viime kesänä (2010) kulttuurifestivaalin yhdessä ystäviensä kanssa. Kohderyhmänä olivat tavalliset bulgarialaiset nuoret. Heille opetettiin eri taidemuotoja, kuten kuvataidetta, runoutta, tanssia ja musiikkia. Koska alaikäisten evankeliointi Bulgariassa on laitonta, Boyana kavereineen käytti taiteellista lahjakkuuttaan nuorten saavuttamiseksi. Monet nuoret tulivat köyhistä perheistä, ja Boyana kertoi, että monet kuulivat ensimmäistä kertaa olevansa arvokkaita.

Tarmokas tiistai 14.6.2011

Päivä alkoi (kuten tähänkin asti, vaikkemme siitä ole kertoneet) englantilaisella aamiaisella. Siihen kuuluvat munakokkeli, rasvassa keitetyt sienet, tomaatit, makkarat, pekoni ja pavut. Sen lisäksi on tietysti teetä ja paahtoleipää, croissanteja, voitaikinaan leivottuja suklaisia rullia, sämpylöitä, patonkia, rasvaisia leikkelemakkaroita, hiukan hedelmiä, muroja, maitoa ja paljon muuta erittäin rasvaista. Hiilari-dieettiläisen olisi ollut helppo löytää purtavaa, mutta vähärasvaisempaan ja kuitupitoisempaan aamuun tottunut joutui hiukan kiertelemään, jotta löysi etsimänsä (jos löysi).

Seurakuntaesittelyt alkoivat, ja Ramikin esitteli VH-seurakunnan diaesityksenä. Oli hämmentävää huomata, kuinka ihmiset innostuivat näystämme. Etenkin tapamme kokoontua tiistaisin aiheutti välittömän positiivisen reaktion.

Päivän persoonina esittelemme Premnathin ja Priyan, jotka toimivat Intian Chennaissa (8,4 miljoonaa asukasta). He ovat tammikuussa aloittaneet Contemporary Cafe Church -seurakunnan, joka nimensä mukaan kokoontuu kahvilassa. Premnath on epäintialaiseen tapaan jättänyt perheensä johtaman kirkon perustaakseen uuden lähempänä nyky-intialaisia olevan kahvilakirkon. Sekä Premnath että Priya ovat saaneet akateemisen koulutuksen, jota ilman Intiassa on vaikea saada arvostusta pastoreina.

Kylmä keskiviikko 15.6.2011

Englannin sää oli enimmäkseen viileä. Sadetta, pilvisyyttä ja tuulta riitti kaikille päiville paitsi tiistaille. Lämpimän tiistain jälkeen keskiviikko valkeni siis kostean kylmänä. Aamupäivän seurakuntaesittelyjen jälkeen päätimme lähteä Lontooseen. Sinne mentiin junalla. Rami nautti päivästään sotamuseossa, Tytti puolestaan ikkunaostoksilla brasilialaisten ystävien kanssa. Tietämättömille tiedoksi, että Brasiliassa puhutaan portugalia ja että brasilialaiset puhuvat kirjaimellisesti taukoamatta.

Päivän persoonaksi valitsimme yhdysvaltalaisen Gaytonin. Hän on vaimonsa Amandan kanssa lähetystyössä Bulgariassa. Gayton on erittäin koulutettu tekniikan tohtori, joka on työskennellyt monille amerikkalaisille suuryrityksille ja mm. kehittänyt NASA:n tekniikkaa. Hän päätti jättää rahakkaan työnsä ja siirtyä Kuninkaan palvelukseen Bulgariaan. Gayton ja Amanda tekevät Bulgariassa orpokotityötä, ja Gayton on hyvin tietoinen nimensä hupaisuudesta.

Tunteikas torstai 16.6.

Miksi kaikkien kokoontumisten täytyy aina loppua? Tämä kysymys vainosi mieltämme torstaina, matkamme viimeisenä päivänä. Seurakuntaesittelyt jatkuivat ja saimme kuulla mm. yritysmaailman yhdistämisestä Jumalan valtakuntaan. Iltatilaisuus oli järjestetty avoimeksi, ja Lorenzo Agnesin, yhdysvaltalaisen pastorin mutanttisaarnaa (kyllä, mutantti-) tuli kuuntelemaan myös paljon paikallista väkeä. Tapasimme myös tanssivan britin, Israelin, ja jos luulit osaavasi tanssia, klikkaa tästä.

Päivän persoona, David Dussault, on kolmekymppinen perheenisä ja bisnesmies Yhdysvalloista. Jumala on suonut hänelle bisnesajattelun lahjan. Hän näytti meille paljon kuvaajia, ja suurin osa niistä meni ainakin humanisteilta yli hilseen. Korkeatasoisen esityksen takana oli kuitenkin selkeä näky: tehdä rahaa Jumalan valtakunnan käyttöön. Davidilla on vaimo ja kaksi lasta, hän harrastaa veneilyä ja golfia ja on ehdottoman sitoutunut perheensä hyvinvointiin.

Pimeä perjantai 17.6.

Perjantai koitti, lähdön päivä. Nieleskellen halasimme hyvästit uusille ystävillemme ja poistuimme takavasemmalle. Menimme taas junalla Lontooseen, jossa kohteeksemme valikoitui British Museum. Koska siis molemmat olemme kiinnostuneita historiasta, ei kohtauksia tarvinnut järjestää. British Museum on paikka, jonka voi ravata läpi kahdessa tunnissa, kuten me, tai viettää siellä päivän, viikon tai kuukauden. Sittenkään ei vielä ole nähnyt kaikkea. Museosta löytyy kaikki, mitä voi vain kuvitella: muinainen Egypti, Mesopotamia, Assyria, antiikin Kreikka, Rooma, Kiina ja Afrikka muutamia mainitakseni. WC-jono on yhtä pitkä kuin Prisman jono jouluaaton aattona. Kannattaa tutustua! (Siis museoon, ei vessaan.)

Olimme museossa Lorenzon, hänen vaimonsa Delrayn ja seurakuntaystävänsä Dylanin kanssa. Esittelemme Delrayn. Delray on 40+-sarjan upea nainen, joka johtaa ylistystä Scenechtadyn Calvary Tabernacle -kirkossa Yhdysvalloissa. Hänellä on yhdessä miehensä Lorenzon kanssa kaksi aikuista/ lähes aikuista lasta. Delray on hyvin perhe-orientoitunut nainen, ja häntä huolettivat viikon aikana perheen kuopuksen kokeet (verrattavissa ylioppilaskokeeseen). Delraylla on upea ääni, ja hän saa yleisön mukaan ylistykseen innostavalla tavalla.

Me molemmat koimme matkan hyvin antoisaksi ja rohkaisevaksi. Olemme taas täynnä energiaa, intoa ja kiitollisuutta siitä, että saamme olla osa samaa perheväkeä kanssanne ja että meillä on perhettä ympäri maailmaa.