Tuskan jälkeen

“Jotenkin meistä ihmisistä on tullut mestareita oman kipumme ja tuskamme piilottamisessa. Me suljemme kipumme sisäämme ja hymyilemme kysyjille: ‘Hyvää kuuluu, ei mitään hätää.’” Näillä ajatuksilla aloitti Rami Lehtola illan tekstiään. Kolea ja sateinen kevätilta pimeni hiljalleen ulkona, mutta Vedä Henkeä Clubin lämmössä johdateltiin kuulijoita vaikeiden asioiden äärelle. Viisiosaisen ‘Naamiaiset’ -sarjan viimeinen osa nosti esille jokaisen ihmisen taipumuksen kätkeä omat haavansa toisten katseilta. Näihin haavoihin ja sydämien ruhjeisiin etsittiin apua.

Ilta aloitettiin kuitenkin upeasti astetta kansainvälisemmissä tunnelmissa. Seurakunnan uusin jäsen, nigerialainen Oghosa, oli mukana laulamassa negrospirituaaleja yhdessä Pirjon ja Heidin kanssa. Naisten laulua olikin mukavaa kuunnella. Erityisesti legendaarinen ‘Kumbaya’ toimi trion esittämänä kuin junan vessa.

“Tilastojen mukaan joka kolmas ihminen elää juuri nyt jonkinlaisen vaikean ja kipeän asian kanssa. Tässä huoneessa on ihmisiä, jotka ovat juuri menettäneet läheisensä. On niitä, jotka katselevat avioliittonsa raunioita. Avioliiton, jonka eteen tehtiin niin paljon töitä, mutta joka silti hajosi. Ehkä sinun kanssasi samassa pöydässä istuu joku, joka on juuri kuullut sairastavansa syöpää. Ehkä lähelläsi on joku, jonka lapsella on todettu vaikea sydänsairaus. Mikä tahansa sinun tuskasi onkaan, tunnista ja tunnusta se. Meille kaikille on annettu sama käsky: iloitkaa yhdessä iloitsevien kanssa ja itkekää yhdessä itkevien kanssa. Isän syli on edelleen avoinna.”

‘Naamiaiset’ -sarjan viimeinen osa oli samalla kaikkein vaikein ja haastavin niin puhujalle kuin kuulijoillekin. Oman sydämensä tutkiminen voi joskun olla vaikeaa, mutta se on aina terveellistä. Vedä Henkeä Clubilla oli tiistaina tavallista enemmän ihmisiä, jotka halusivat jutella asioistaan tai pyytää rukousapua. Musiikin lopulta vaimentuessa ja valojen sammuessa pimeään iltaan poistui joukko autettuja ihmisiä.

Puhe kuunneltavissa alla olevasta mp3 -linkistä.