Susta ei ole siihen

Vedä Henkeä -illat ovat pyörähtäneet käyntiin Pietarsaaressa uusissa tiloissa. Taljasepänkadun Vedä Henkeä Clubille löysi 18.1. tiensä yli neljäkymmentä osallistujaa. Musiikissa kuultiin Iina Mäkipeltoa, Pirjo Kujalaa ja Eliza Forsbergia. Illan teemana oli kiire ja sen haitalliset vaikutukset fyysiseen ja henkiseen kuntoon, ihmissuhteisiin ja hengelliseen kuntoon. Täytämmekö elämämme toisarvoisilla asioilla?

Vedä Henkeä -nettitoimitus haastatteli iltaan osallistunutta naista, joka on elämässään kokenut paitsi kiirettä, myös sairastunut masennukseen.

Kuka olet, mistä tulet?
Olen Sini-Vuokko, 37v., kolmen pojan etä-äiti, nykyisin Pietarsaaresta, mutta lähtöisin Savosta.

Oletko koskaan kärsinyt kiireestä?
Jäin tiistaisen puheen seurauksena pohtimaan, että onko elämässäni varsinaisesti ollut kiire. Mielestäni ei. Minä olen vain elänyt elämääni suorittaen, mikä uuvutti minut täysin. Minulla oli kiire miellyttää ihmisiä, täyttää kuvittelemiani ihmisten odotuksia. Suorittamalla elämisen olen todennut täysin vääräksi elämisen menetelmäksi. Nykyisin kyllä palkkatyö valtaa liikaa alaa muulta ajalta, ja inhimillisesti katsoen työtä on mielestäni liikaa yhdelle ihmiselle.

Miten kiire on ilmennyt elämässäsi?
Sairastuin mm. vaikeaan masennukseen. Uupumus ilmenee huomisen päivän pelkona, hengästymisen tunteena, ahdistuksena, nukkumisvaikeuksina, ylensyömisenä, ärtyisyytenä, vihanpurkauksina, kuukautishäiriöinä. Kaiken elämänhallinnan menettämisenä.

Kuinka olet selvinnyt vaikeasta elämänjaksosta?
Pitkällä vuosiksi venyneellä sairaslomalla ja sairaalakierteellä, terapialla ja lääkkeillä, rukouksella ja Jeesuksen auttamana. Olen myös ottanut välimatkaa ihmisiin ja harrastuksiin, joiden lähellä herkästi ajaudun suorittamisella ajamaan itseni loppuun. Olen opetellut sietämään epäjärjestystä ja keskeneräisyyttä. Minua on auttanut kiireiden tai asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisessa terapeuttini neuvo: “Mieti onko asialla / tehtävällä merkitystä vielä viiden vuoden päästäkin. Vain sellaiset on pakko hoitaa nyt tai lähiaikoina.” Esim. tiskipöydän sotkua ei varmasti kukaan ajattele viiden vuoden päästä. Omalla kohdallani kiireen tai kuormituksen hallintaa on pidettävä yllä ihan koko ajan, etten sairastu uudelleen masennukseen.

Kaipaatko muutosta nykyiseen ja millaista?
Työmäärääni ja työhön jatkuvasti käyttämääni yliaika kaipaa huomion kiinnittämistä. Minun tulee sisäistää, että työaikaani venyttämällä työt eivät lopu tai vähene. Osa asioista voi odottaa ja voin jättää työn keskenkin virka-aikan päätyttyä. Toisaalta pidän työstäni ja se antaa minulle tyydytystä ja voin puhua/pohtia sen kuormittavuudesta työkavereideni ja esimiesteni kanssa. Itselläni on rajapyykkinä sekä työ- että muussa elämässä, että jos kahden viikon ajan joka päivä pelkään, etten jaksa tätä päivää enkä huomista, minun tulee pysähtyä esim. sairaslomalla.

Mitä seuraavat Jeesuksen sanat merkitsevät sinulle: “Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”?
Sanat merkitsevät sanatarkasti totta. Olen saanut kokea tuon ihan käytännön elämässä masennuksesta toipumisen yhteydessä. Jeesus on antanut levon ja levollisen mielen.

Tytti Lehtola

Ilta on kuunneltavissa alla olvasta linkistä mp3 -muodossa.